Vähässäkyrössä, aivan Vöyrin rajalla maantien 718 varrella, on vallan karmea paikka. Mestoosplassi-nimi kertookin selvästi, minkälaisessa käytössä paikka on ollut. Moni pahantekijä on vuosisatojen aikana päättänyt päivänsä pyövelin pölkyllä juuri tässä kallioisessa paikassa, vanhalla mestausmäellä.
Kertomukset kuolemantuomioista ovat monesti todennettavissa vanhasta arkistoaineistosta, mutta juuri Mestoosplassin mestauksista ei ole säilynyt nykypäiviin asti kirjallista tietoa. Tiedetään kuitenkin, että Mestoosplassi oli käytössä 1500-luvulta aina vuoteen 1825 asti. Se on hyvinkin saattanut toimia mestauspaikkana jo aikaisemmin, mutta keskiajalta ei ole säilynyt otaksuman tueksi asiakirjoja.
Keskiajan Pohjanmaa oli harvaan asuttua aluetta, eikä kyläyhteisöjä ollut vielä muodostunut. Siksi ei ole kovin todennäköistä, että Mestoosplassi olisi keskiajalla ollut erityisen ahkerassa käytössä. Mutta silloin, kun pyöveliä on tarvittu, selkäpiitä karmiva Mestoosplassi on kieltämättä tarjonnut sopivan paikan kuolemantuomion täytäntöönpanolle.
Keskiaika yhdistetään usein julmiin fyysisiin rangaistuksiin kuten teilipyörällä murskaamisiin ja julkisiin hirttämisiin. Niiden oli määrä toimia varoittavina esimerkkeinä, joista tavallisen kansan kannatti ottaa visusti opikseen. Hirttämistä pidettiin häpeällisenä rangaistuksena. Mestaus eli pään katkaiseminen oli taas inhimillisempi keino päästää rikollinen päiviltä.
Kaikista kammottavimmat rangaistusmuodot otettiin kuitenkin käyttöön pääasiassa vasta keskiajan jälkeen. Keskiajalla rikoksesta tuomittiin näet yleisimmin sakkorangaistus. Näkemys laista ja oikeudesta onkin ajan mittaan muuttunut merkittävästi. Varkaudesta saattoi saada kovankin rangaistuksen, kun taas henkeen kohdistuneesta teosta – surmasta tai taposta – saattoi selvitä, olosuhteista riippuen, huomattavasti lievemmällä seuraamuksella.
