Uudenkaarlepyyn Sokaluodon kylässä on Tavast-niminen alue, ja Tavastintie on kylän tärkeimpiä teitä. Mutta miten Tavast-nimi on päätynyt kylänosan nimeksi pieneen rannikkokylään ruotsinkielisellä Pohjanmaalla? Mitä nimi voi meille kertoa?
Arkistot eivät ikävä kyllä tarjoa tarkkoja tietoja, mutta kylänosan nimen taustalta saattaa löytyä mielenkiintoinen henkilöhistoriallinen yhteys. Sokaluodon kylä mainitaan historiallisissa asiakirjoissa ensimmäisen kerran vuonna 1424 eräässä Turun tuomiorovastin Fredrik Trastin kirjoittamassa kirjeessä. Siinä tuomiorovasti ohjeistaa Pedersören pitäjän Sokaluodon kylässä asuvaa ystäväänsä Olaff Nilessonia (”Olaff Nilesson av Sukalotu j Pederssøre sokn”) myöntämään eräälle leskelle lainhuudon, kohteena Trastin isän sukutila Närpiön Piolahdessa.
Olaff Nilesson – nykyaikaisemmin Olof Nilsson ja suomalaisittain Olavi Niilonpoika – oli siis eräänlainen laamanni ja kirjuri, joka eli ja vaikutti Sokaluodossa. Tuomiorovasti Fredrik Trastin ystävänä hän sai tehtäväkseen hoitaa lainhuudatuksen, joka kohdistui närpiöläiseen tilaan, vaikka Närpiö on varsin kaukana Sokaluodosta. Keskiajalla sukulaisuus- ja ystävyyssuhteilla oli ratkaiseva merkitys kaikessa yhteiskunnallisessa toiminnassa. Kun piispa tai vouti teki virkanimityksen, hän valitsi henkilökohtaisesti tuntemansa ihmisen. Tällä tavalla tärkeisiin virkoihin saatiin luotettavaa väkeä.
Fredrik Trast ja Olof Nilsson olivat siis ystäviä, vaikka tuomiorovastin käyttämä frände-sana saattaa viitata myös sukulaisuussuhteeseen. Kymmenkunta vuotta myöhemmin asiakirjoissa mainitaan muuan kihlakunnantuomari ”Olaff Nielsson Tafwest”. On syytä olettaa, että kyseessä on sama henkilö kuin Sokaluodossa vaikuttanut laamanni ja kirjuri. Tunnettu turkulaispiispa Maunu II Tavast oli ilmeisesti läheistä sukua Olof Nilssonille. Joidenkin lähteiden mukaan hän oli Nilssonin setä.
Täyttä varmuutta asiasta ei ole. On kuitenkin kiehtovaa, että Tavastin suku on vaikuttanut Sokaluodossa ja että historiallinen yhteys on säilynyt kylänosan nimessä, läpi vuosisatojen.
