Pohjanlahden itärannikolla sijaitsevalle pienelle moreenisaarelle alettiin 1300-luvun keskivaiheilla rakentaa linnoitusta. Rakennustöiden tarkkaa aloitusajankohtaa ei tiedetä, mutta jälkipolville on säilynyt Ruotsin kuninkaan Albrekt Mecklenburgilaisen vuonna 1367 lähettämä kirje, jossa kuningas määräsi Kokemäellä sijainneen linnakkeen siirrettäväksi pohjoisemmaksi. Kuninkaan kirjettä voidaan pitää eräänlaisena Korsholman linnan eli Chrysseborgin perustamisasiakirjana.
Chrysseborg ei ollut sananmukaisesti linna vaan pikemminkin vaatimaton puurakennelma. Se rakennettiin Mustasaareen, koska Ruotsin kuningasvalta halusi saada Itämeren koillispuolella sijaitsevat alueet paremmin hallintaansa.
Paikka tunnetaan nykyään Korsholman valleina. Nimi paljastaa, että paikalla on joskus ollut linnoitusvalleja ja paaluvarustuksia. Korsholman linna toimi kehittyvän Pohjanmaan hallinnollisena keskuksena aina 1700-luvun puoliväliin asti. Keskiajalla, 1390-luvulla, linnaa isännöivät pahamaineiset, koko Itämeren alueella kauhua kylväneet merirosvot eli vitaaliveljekset. Aina vuoteen 1441 asti Korsholma oli hallinnollinen keskus Ruotsin valtakunnan pohjoisimmalle provinssille, joka käsitti koko Perämeren rannikon eli Ruotsin Länsipohjan (Västerbottenin) ja Pohjanmaan historialliset maakunnat. Tästä valtavasta alueesta käytettiin ruotsiksi nimitystä Norra Bottnen.
Korsholman valleilla tehtiin 1800-luvulla kovalla kädellä maansiirtotöitä, jolloin huomattava osa historiallisista maakerrostumista tuhoutui. Keskiaikaisten löytöjen tekeminen on siksi haastavaa tässä Pohjanmaan ja koko ”Peräpohjan” vanhassa vallan keskittymässä. Tarinoita paikasta on kuitenkin lukuisia.
