Katolinen kirkko saapui alueellemme keskiajalla. Turun hiippakunta perustettiin jo vuonna 1276. Kirkkoja alettiin rakentaa kaikissa kolmessa pohjalaisessa suurpitäjässä eli Närpiössä, Mustasaaressa ja Pedersöressä. Alue oli kuitenkin harvaan asuttua ja etäisyydet olivat pitkiä. Ihmisillä saattoi siis olla varsin pitkä matka kirkkoon. Ajan mittaan syntyi kirkkopolkuja, joita ihmiset käyttivät kirkkoon matkatessaan ja kotiin palatessaan. Useimmat polut ovat aikaa sitten kasvaneet umpeen ja maisemat ovat muuttuneet. Joissakin paikoissa polkujen käyttö kuitenkin jatkui vielä pitkään keskiajan jälkeen, ja tieto vanhoista poluista ja reiteistä on säilynyt läpi vuosisatojen.
Koivulahden kirkkopolku on varsin hyvin kartoitettu ja dokumentoitu. Kiitos siitä kuuluu kotiseutuaktivistien ryhmälle, joka valokuvaaja ja paikallishistorioitsija Mikael Herrgårdin johdolla on koonnut suullisista kertomuksista, paikannimistä, arkeologisista löydöistä ja säilyneistä tieosuuksista muodostuvan historiallisen palapelin ja onnistunut näin dokumentoimaan Koivulahden kylän ja Mustasaaren Kappelinmäen välillä kulkeneen vanhan kirkkopolun, sekä sanoin että kuvin.
Koivulahti oli keskiajalla leimallisesti saaristolaisaluetta, ja huomattava osa kirkkomatkasta taitettiinkin veneellä. Kirkkomatkalaiset käyttivät todennäköisesti omia verkkoveneitään ja – soita ja rämeitä ylittäessään – litteäpohjaisia ruuhia.
Tutustumme tarkemmin neljään paikkaan Koivulahden kirkkotien varrella: Vassorin kirkkoväylään, Hamnmossenin suoalueeseen ja Vilanbackenin mäkeen sekä polun päätepisteeseen, Mustasaaren Kappelinmäkeen.
Vilanbacken:
Vilanbacken eli vapaasti suomennettuna Lepomäki sijaitsee Hamnmossenista vähän matkaa pohjoiseen. Vilanbacken on toiminut taukopaikkana jalan vaeltaneelle kirkkokansalle, joka kulki pohjoisempaa, uudempaa reittiä. Vilanbackenin kohdalla kirkkomatkalaiset pitivät ansaitun tauon ja jatkoivat sitten matkaa veneillä noin kolme ja puoli kilometriä soiden yli Kappelinmäelle.
