Keskiajalla ei ollut teitä, vaan maisemia halkoivat polut – elikoiden, hevosten ja ihmisten tallaamat polut. Joistakin poluista tuli muita tärkeämpiä. Niitä käyttivät saarnamiehet ja kauppiaat, joskus myös ratsain liikkeellä olleet huovit.
Keskiajan Pohjanmaalta ei ole säilynyt ainuttakaan matkakertomusta. Tiedämme kuitenkin, että sen ajan pohjoisimman kaupungin eli Satakunnan Ulvilan ja Mustasaaren linnan välillä kulki jo varhain ratsutie. 1600-luvulle tultaessa ratsutien merkitys kasvoi, ja tie muuttui hiljalleen maantieksi. Tietä ruvettiin myöhemmin kutsumaan Pohjanmaan rantatieksi, ja se oli tärkein Turun pohjoispuolella kulkeva maantiemme. Tie kulki koko Pohjanlahden ympäri ja merkittäviä osia siitä oli käytössä vielä 1950-luvulla.
Ikivanha tieura on siis monessa paikassa säilynyt. Kyseiset tieosuudet ovat kuitenkin hieman sivussa nykyään käyttämistämme suorista, päällystetyistä valtaväylistä. Kun tutustumme alueeseen tarkemmin ja lähdemme seuraamaan historiallisia reittejä, vanha rantatie on hyvä valinta. Keskiajalla se kulki varsin lähellä silloista rantaviivaa eikä suinkaan sisämaassa, kaukana kuivalla maalla niin kuin nykyään.
Korsnäsin kunnassa sijaitsevassa Moikipään kylässä on Kipprotintie, joka on osa vanhaa rantatietä. Tieosuus kunnostettiin 2000-luvulla osana maaseudun elävöittämishanketta (Liv i landet). Tien ajettavuutta parannettiin ja ympäristöä raivattiin. Samalla kehitettiin erilaisia aktiviteetteja ja tapahtumia alueen asukkaille ja matkailijoille. Tie on saanut nimensä sen varrella 1900-luvun alussa sijainneesta Kipproten-tilasta. Sitä ennen tieosuus oli yksinkertaisesti osa vanhaa rantatietä.
Tieosuuden kiehtovasta menneisyydestä kertovat mm. tietä reunustavat vanhat peninkulmapylväät. Huovien muinoin käyttämästä ratsutiestä on säilynyt kertomusten ja tarujen muodossa perimätietoa aina nykypäiviin asti. Kipprotintie on pala Pohjanmaan keskiaikaa.
