Nykyään Pohjanmaan maakuntana tunnetulla alueella ei ollut keskiajalla yhtään kaupunkia. Kaupunkeja oli siihen aikaan vain maan lounaisrannikolla. Pohjanlahden rannikolle alettiin perustaa kauppakaupunkeja vasta 1600-luvulla.
Kauppaa on toki käyty aina, muinaisista ajoista lähtien. Pohjanmaalla tärkeitä kauppatavaroita olivat mm. suolakala ja turkikset. Vuonna 1348 Ruotsin kuningas Maunu Eerikinpoika antoi Närpiön, Mustasaaren ja Pedersören asukkaille oikeuden käydä kauppaa elintarvikkeilla. Kuninkaan päätöksessä käytetään termiä ”ätande varor”, ja päätöksessä luetellaan erikseen mm. ruis ja voi. Päätöksellään kuningas vahvisti alueen kaupankäyntiä, eritoten länteen päin suuntautuvaa.
Keskiajan suurpitäjät Närpiö, Mustasaari ja Pedersöre levittäytyivät alueelle, joka on laajempi kuin nykyinen ruotsinkielinen Pohjanmaa. Pedersören pitäjään kuulunut Sokaluoto oli ilmeisesti jo keskiajalla vilkkaasti yhteydessä muuhun maailmaan meriteitse.
Sokaluodon Nybondas sijaitsi aikoinaan aivan rannikolla, meren ääressä. Paikalta on löydetty varsin mielenkiintoisia myöhäiskeskiaikaisia esineitä, mm. kolikoita ja oluttynnyrin hana. On ilmeistä, että alueen talonpojat ovat käyneet kauppaa Ruotsin valtakunnassa. Oluthana kertoo paikalla olleesta keskiaikaisesta kestikievarista.
On jännittävää ajatella, että sokaluotolaisten esi-isät ovat tuoneet kolikot kotiin yli 500 vuotta sitten. Ehkä kolikot on saatu maksuksi Tukholmaan viedystä suolakalasta?
