Uudenkaarlepyyn Pensalan kylän Mickelsbackassa, lähellä Köuroksentietä, sojottaa keskellä peltoaukeaa iso siirtolohkare. Kivi on kuutisen metriä korkea, ja joskus sen ympärillä kasvavat koivut sulkevat sen niin tiukkaan syleilyyn, että paikka muistuttaa pientä metsäsaareketta. Kun siirtolohkaretta lähtee tutkimaan, huomaa kuitenkin pian, että kivessä on mielenkiintoisia kaiverruksia.
Kaiverruksia ei ole tarkemmin tulkittu tai ajoitettu, mutta osa niistä on vanhaa perua. Vielä 1970-luvulla siirtolohkareen päältä näkyi rajamerkki, joka todennäköisesti olisi löydettävissä vielä tänäkin päivänä.
Mistä rajasta on kysymys? Ja mikä kivi tämä oikeasti on?
Kansan suussa paikka kulkee nimellä Sämjostenen – vapaasti suomennettuna ”Sopukivi”. Perimätieto kertoo, että siirtolohkare oli Mustasaaren ja Pedersören keskiaikaisten pitäjien rajapyykki. Se toimi rajamerkkinä silloinkin, kun Uudenkaarlepyyn pitäjä perustettiin vuonna 1607. Siirtolohkare kertoi, missä vastaperustetun Uudenkaarlepyyn pitäjän ja hieman vanhempaa perua olevan Vöyrin pitäjän välinen raja kulki – Vöyri oli erotettu Mustasaaren pohjoisosista itsenäiseksi pitäjäksi 1530-luvulla. Vanhoissa asiakirjoissa kerrotaan Pensalan nevalla sijaitsevasta sopukivestä (”Sämjesteen på Pensala mossen”).
On varsin luonnollista, että paikka muistuttaa nykyään metsäsaareketta. Siirtolohkare on aikojen alussa seissyt kosteikossa, nevassa, vähäisen kasvillisuuden ympäröimänä. Kylän nimi – Pensala – on kaikesta päätellen suomenkielistä alkuperää: ”pieni salo” oli sisämaan eränkävijöiden ja rannikon asukkaiden kohtaamispaikka. On siis varsin mahdollista, että sopukivi ja pieni salo ovat antaneet nimen 1500-luvulla kehittymään lähteneelle kylälle.
Iso siirtolohkare lepää ympäristössään rauhallisesti. Jos nimeen on uskominen, kivi ei ole joutunut todistamaan repiviä ristiriitoja vaan se on saanut kertoa naapurisovusta ja rauhallisesta rinnakkaiselosta. Jos kivet siis osaisivat puhua.
