Uudenkaarlepyyn Sokaluodon kylän pohjoisosassa on paikka, josta käytettiin satojen vuosien ajan nimeä Kyrkkullören. Vielä 1950-luvulla kyläläiset käyttivät paikasta em. nimeä, vaikka se ei ollutkaan enää merkittynä sen ajan karttoihin. Vanhemmista kartoista nimi sen sijaan löytyy: 1700-luvulta oleviin karttoihin ”Kyrkkullörn” on merkitty selvästi.
Keskiajalla Kyrkkullören – vapaasti suomennettuna ”Kirkonmäenluoto” – oli piskuinen saari kasvavan rannikkokylän edustalla. Historioitsija K.V. Åkerblom käytti 1950-luvulla paikasta nimitystä ”Kyrklösbacka” (vapaasti suomennettu: ”Kirkotonmäki”), mikä lähinnä viittaisi siihen, että paikalla ei ole koskaan ollut kirkkoa.
Jos seuraa Åkerblomia, voi todeta, että paikalla saattaa olla varsin jännittävä yhteys katolilaisen kirkon alkuvaiheisiin Pohjanmaalla. Harvaan asutulla alueella ei ollut riittävästi kirkonrakentajia eikä välttämättä edes riittävästi kirkossakävijöitä. Siitä huolimatta Turun hiippakunnan piispa toivoi, että jumalan sana tavoittaisi kansan. Arkistoista löytyy mielenkiintoisia asiakirjoja, jotka paljastavat, että itse paavi antoi Turun hiippakunnan piispalle luvan käyttää siirrettäviä alttareita, kun papit kävivät syrjäseuduilla toimittamassa messua. On varsin mahdollista, että juuri tämä paikka Sokaluodon kylässä on ollut sellainen: kirkoton saarna- ja jumalanpalveluspaikka.
Maankohoamisen seurauksena paikka ei nykyään juuri erotu ympäristöstään. ”Kirkkoon” yhdistetty paikka on keskellä kuvaa oleva metsikkö. Alueelta on otettu soraa, mikä on muuttanut maisemaa varsin rajusti ja luonut kuvassa oikealla näkyvän pienen lammen. Keskiajasta ei näy juuri jälkiä, mutta kirkonmäenluoto on edelleenkin kiehtova ja salaperäinen paikka.
