Åsmusin mäellä oleva vanha hellamuuri kertoo paikalla seisseestä talosta. Muuri ei toki ole keskiajalta vaan se on myöhäisempää perua. 1300-luvulla asutus sijaitsi ylempänä mäellä eikä tässä kohtaa.
Eräänä kevätpäivänä vuonna 1375 muuan seitsenvuotias tyttö katosi Kaarlelassa jäljettömiin. Pedersören pitäjän Kaarlelan tilalta kotoisin oleva Helena oli lähtenyt aamulla metsään paimentamaan lehmiä. Illalla tyttö ei palannutkaan kotiin. Aikaa kului, eikä perheen epätoivo tuntenut rajoja.
Sitten tapahtui ihme. Vietettyään kymmenen päivää yksin metsässä Helena palasi kotiin, vahingoittumattomana. Helenan Lars-isä oli rukoillut Birgitta-rouvaa, joka vuotta myöhemmin julistettiin pyhimykseksi. Yhdessä Asmundabyn eli Åsmusin kylästä kotoisin olevien naapureidensa Björnin ja Weroleonin sekä Summepacen kanssa Lars-isä teki pyhiinvaellusmatkan Ruotsin Vadstenaan ja kertoi luostarin väelle kokemastaan ihmeestä. Tapahtumat kirjattiin luostarissa aikakirjoihin.
Yli 550 vuotta myöhemmin Sally-tyttö juoksenteli samoilla mailla kuin Helena aikoinaan. Kaarlelan ihme oli kaukana menneisyydessä. Maisema näytti erilaiselta ja ympäristöä leimasi elinvoimainen, vuonna 1620 perustettu kaupunki, joka oli saanut nimensä Helenan kotitilan mukaan.
Sallyn äidinpuoleinen suku on kotoisin Åsmusin tilalta, joka tutkijoiden mukaan on 1370-luvun ihmekertomuksen tapahtumapaikka eli Asmundaby. Sally on kuullut kertomuksen Helena-tytöstä omalta isoäidiltään, joka oli syntynyt 1870-luvulla. Sally isoäiti oli vuorostaan kuullut kertomuksen omilta isän puoleisilta isovanhemmiltaan, jotka olivat syntyneet 1800-luvun alussa. Isoäiti on kertonut Sallylle myös sinetillä varustetusta, Vadstenan luostarista peräisin olleesta kirjeestä, joka ikävä kyllä tuhoutui tulipalossa 1800-luvulla. Kuuntele Sallyn tarina (audiolinkin takaa)!
Kertomus Helena-tytöstä on melko tunnettu, ja KulturÖsterbotten on tehnyt siitä myös animoidun lyhytelokuvan. Sally on kuitenkin ainoa, joka on kuullut kertomuksen suoraan omalta perheenjäseneltään. On tavattoman kiehtovaa ajatella, että kertomus oli säilynyt suullisena perimätietona perheessä näinkin kauan.
Åsmusin mäki sijaitsee kulttuurihistoriallisessa ympäristössä, joka on nykyään luokiteltu arkeologiseksi löytöpaikaksi. Kasvillisuuden seasta pilkottava vanha hellamuuri kertoo menneistä ajoista, vaikka muurin historia ei aivan keskiajalle ylläkään. Alueella on nykyään uudempia asuintaloja.
Mutta pienen Helena-tytön askeleet kuuluvat edelleen, kun hiljentyy kuuntelemaan.
