Keskiaikaisessa aineistossa nousevat esille ensiksi yksittäiset tilat, kylät ja pitäjät. Österbotten-nimeä ryhdytään käyttämään eri versioina vasta myöhään 1400-luvulla. Alue kuului Turun hiippakunnan piispan ja Turun kastellin käskynhaltijan alaisuuteen. Turun pohjoispuolella ja ”Pohjanmaan” eteläpuolella sijaitsi Satagundia-niminen alue, joka mainitaan asiakirjoissa 1330-luvulta alkaen. Keskiajalla, tarkemmin sanottuna vuonna 1365, Satakuntaan perustettiin Ulvilan kaupunki. Perustajana oli kuningas Albrekt Mecklenburgilainen, jota pidetään myös Korsholman linnan perustajana. Kuningas määräsi Kokemäellä sijainneen linnakkeen purettavaksi, jolloin asemat voitiin siirtää hieman pohjoisemmaksi.
Raja Pohjanmaan ja Satakunnan välillä ei luonnollisestikaan ollut kovin tarkka tai pysyvä. Närpiön pitäjä kuului kauan Ulvilan kaupungin alaisuuteen esim. maallisen verotuksen osalta. Närpiön eteläisimpien osien asukkaat kääntyivätkin toimissaan vielä pitkään Satakunnan suuntaan, etelään. Rannikkokylä Skaftung sijaitsi rajavyöhykkeellä. Kylässä sijaitsevasta Rågårdenista – suomeksi rajatalosta – puhutaan edelleen, ja Rågårdenista säilyneet tiedot pitävät varsin hyvin paikkansa, kun niitä vertaa vanhoihin karttamerkintöihin. Mainittakoon kuitenkin, että kartat eivät ole keskiaikaisia vaan myöhäisempää perua.
Peter Geddan vuonna 1695 laatimassa kartassa näyttää vahvasti siltä, että Pohjanmaan ja ”pohjoisemman” Suomen raja kulkee juuri Rågårdenin kohdalla. Claes Claessonin karttaan vuodelta 1650 on merkitty ”Lapväärtin talonpoikien ilmoittama raja” (”Rågång som Lappfierdz Bönderne föregiffwa”) ja Porin läänin raja.
Vaikka Rågårdenista eli rajatalosta puhutaan näinäkin päivinä, raja ei näy maastossa kovinkaan hyvin. On toki jännittävää ajatella, että maakuntaraja on todennäköisesti kulkenut juuri tästä. Lentokuvassa näkyy metsäalueen ja avoimen niittyalueen välinen raja. Skaftungintie näkyy vasemmalla.
